Muovin määrä minimiin? Kauppa voi osallistua muutenkin kuin pussien avulla.

Kaupan rooli taistelussa kasvavaa muoviongelmaa vastaan on kiistaton ja on ollut suuri ilo nähdä, kuinka isot suomalaiset kaupat ovat tarttuneet konkreettisesti haasteeseen ylimääräisen muovijätteen vähentämiseksi. Kuluttajien kannalta isot muutokset ovat näkyneet esimerkiksi hedelmäpussien vaihtumisessa vihreisiin biopusseihin, paperikassien hintojen laskussa sekä kasvaneessa kestokassivalikoimassa. Myös elintarvikkeiden pakkausmateriaalien osalta on otettu merkittäviä edistysaskeleita: osa muovisista pakkauksista on korvattu kierrätettävillä vaihtoehdoilla, osasta pakkauksia on puolestaan pystytty luopumaan kokonaan. Kesko toimii hyvänä esimerkkinä, miten esimerkiksi osa kasvi -ja hedelmäkunnan luomutuotteista on jo nyt pystytty merkitsemään lasermerkinnällä siten, että tarve muovisille yksittäispakkauksille on saatu vähenemään.

Myös digitaalinen maksaminen voidaan nähdä positiivisena ekotekona. Kun raha kulkee sähköisenä paperisen käteisen sijaan, säästetään luonnonvaroja sekä vähennetään rahapainatuksen ja -kuljetuksen synnyttämiä päästöjä. Digimaksamisen välineenä käytettävä muovikortti olisi toki hyvä pystyä myös korvaamaan jollain vaihtoehtomateriaalista valmistetulla verrokilla – maksukorttien määrä kun tuskin vielä ihan seuraavien vuosien aikana tulee vähenemään merkittävästi, päinvastoin. Positiivisia innovaatioita on jo markkinoilla olemassa, kuten suomalainen Mahogany, jonka kehittämää koivupohjaista korttia voidaan hyödyntää esimerkiksi maksukorttien ja erilaisten lahjakorttien pohjana.

Paitsi maksamisen välineenä, muovilla on edelleen keskeinen rooli asiakkaiden tunnistamisessa. Keskiverto suomalainen kuuluu kahdeksaan eri etuohjelmaan ja kuten vilkaisu omaan lompakkoon jo osoittaa, tunnistaminen asiakasohjelman piiriin toimii monesti erillisellä muovisella kortilla. Tämän hetken muovikeskustelujen velloessa tuntuu kovin oudolta, ettei nykyiseen muovikorttipohjaiseen kanta-asiakastunnistamiseen ole tuntunut löytyvän vielä korvaavaa ratkaisua tilalle. Uskaltaisin myös väittää, että maksamisen murroksen nykytahdilla perinteinen mukana kannettava ja kortteja pursuileva lompakko alkaa pian olla sukupuuttoon kuoleva harvinaisuus. Kukkarot korvautuvat puhelimilla ja mukana kannettavat kortit rajoittuvat muutamaan pakolliseen korttiin kuten ajokorttiin ja luottokorttiin. Osa meistä korvaa jopa perinteisen maksukortin digitaalisella versiolla kuten pankin omalla maksusovelluksella.

Lompakoiden näivettyminen ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kauppa haluaa jatkossakin pystyä tunnistamaan asiakkaansa. Ja toisaalta, myös me kuluttajat haluamme todennäköisesti jatkossakin hyötyä kanta-asiakasohjelmien alennuksista, eduista ja palkinnoista – myös asioidessamme kivijalassa.

Ratkaisu ongelmaan? Osa kauppiaista on ottanut jo askeleen oikeaan suuntaan linkittämällä asiakastunnistamisen välineeseen, joka kuluttajalla on olemassa jo entuudestaan, kuten ajokorttiin. Lopullinen läpimurto tehtäneen kuitenkin siinä vaiheessa, kun asiakas pystytään tunnistamaan kassalla ilman, että asiakastunnistaminen on oma erillinen prosessinsa ennen maksamista. Koska liki 90% kaupan maksutapahtumista suoritetaan korttimaksuina, lienee loogista pyrkiä kytkemään tunnistaminen jatkossa jotenkin tähän tapahtumaan. Kaupan kannalta edut lienevät ilmeiset: kassan läpimenoaika pienenee, pienetkin ostokset tulevat kirjatuksi ja kassahenkilöiden muistin varassa oleva kanta-asiakaskortin kysymisen tarve vähenee ja poistuu toivottavasti lopulta kokonaan.

Siispä vinkkinä kaupan alalle: mitä jos hyvästeltäisiin vihdoinkin ne muoviset kanta-asiakaskortit, vaihdettaisiin lahjakortit puupohjaisiin ja mahdollistettaisiin tulevaisuuden asiakastunnistaminen jotenkin muutoin kuin erillisellä jäsenkortilla?