Sähköiset kuitit ovat aina olleet arkipäivää verkkokaupoissa, mutta niiden yleistyminen myymälöissä on ollut hidasta. Kassalla ei ole aikaa kysellä sähköpostiosoitetta johon kuitti lähetettäisiin, emmekä kuluttajina edes haluaisi kuittien tukkivan sähköpostiamme, vaan päätyvän järkevämpään arkistoon.
Kuitin vastaanottaja pitää pystyä tunnistamaan maksuhetkellä ilman erillisiä toimenpiteitä ja itse kuitti esittämään mobiilissa, reaaliaikaisesti. Vaikka tällaisia toteutuksia on jo nyt Suomessa, niiden yleistymistä on hidastanut tarvittavat muutostyöt kassajärjestelmiin. Kauppiaiden on ollut vaikea nähdä hyötyjä, joiden takia investoida sähköisen kuitin vaatimiin järjestelmämuutoksiin. Tilanne on johtanut siihen, että esimerkiksi pankkien mobiililompakot ovat jääneet vaille kaivattua kuittisisältöä.
Kuittiin liitettävät oheistiedot voivat kuitenkin muuttaa tilanteen ja tehdä sähköisen kuitin houkuttelevammaksi sekä lähettäjälle että vastaanottajalle. Näitä ovat mm. takuutiedot, tuotteen palautusta helpottavat koodit, aukiolotiedotteet, reseptit, alkuperätiedot, kupongit ja etusetelit. Lisäksi kuluttajalle avautuu yksityiskohtaisempi näkymä oman talouden hallintaan ja selvyys siitä mihin rahat kuluivatkaan. Liikematkustajilta kuittidatan välittäminen suoraan kirjanpitoon poistaa kuittien skannauksen tuskan.
Näiden lisäksi sähköisellä kuitilla on merkittäviä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia harmaan talouden suitsemisesta kaupan hiilijalanjälkeen. Tehdäänpä laskuesimerkki ajatuksella, että ainakin kortilla maksetuista ostoksista kertyvät kuitit voidaan sähköistää, koska kuitti voidaan ohjata sähköisesti kortin haltijalle. Korttimaksuja on Suomessa karkeasti 130 miljoonaa kuukaudessa ja kassakuitin pituus lienee noin 15 cm. Näillä lukemilla saadaan kuittipaperin kulutukseksi lähes 100 tonnia kuukaudessa; määrä jonka liikutteluunkin tarvitaan jonkin verran energiaa. Olisiko jo sähköisten kuittien aika?